keskiviikko 29. tammikuuta 2014

it's so fluffy!!




Kuvat on tosi kökköjä, koska meillä on olkkarissa huono valo ja en jaksanut nakittaa Kimmoa ottamaan kuvia jotka kuitenkin hylkäisin, kun niistä tulee niin keltasia. Pointti tulee kuitenkin näistä kuvista selväksi - mulla on niin söpö vaaleenpunanen tukka!! Hihihi. Nyt vähän harmittaa, kun en tajunnut kysyä Kirsiltä että mitä kaikkea mun hiukselle tarkalleen tehtiin, mutta sen verran osaan valaista, että prosessiin kuului vanha kunnon värinpoisto, ja Icoran pastellivärisekoitusta (vaaleanpunaista ja violettia). Noilla lopputulos ei toki ollut näin pinkki mikä mun päästäni nyt löytyy, vaan värinpoiston ja pastellivärin jälkeen mun hiukset oli sävyltään sellaiset persikkaiset. 


Tällaiset. Varsin somat nämäkin, kuten kuvan tyytyväisestä ilmeestä voi päätellä! Ostin koululta värin ylläpitoon ja vaaleanpunaistamiseen tämän SensiDOn sävyttävän hoitoaineen, mutta sen kanssa tapahtui pieni ylläri nyt illalla. Lopputulos on varsin pinkki. Veikkaan että väri on parhaimmillaan huomenna tai ylihuomenna, kun sen on pessyt muutamaan otteeseen ja pahin kirkkaus ja räikeys on hävinnyt! En uskalla koskea syväpuhdistavaan, pelkään että nappaan kaiken värin irti...

Tänään meidän kampauspäistä naksuteltiin polkkatukkaisia kaunokaisia, ja oli jännä huomata, miten yön yli nukkuminen todella auttaa asiaa - tiistaina harjoiteltiin pelkkää tasausleikkausta jonka lopputulos näytti uuden päivän valossa varsin karsealta, mutta tämänpäiväinen polkkatukka onnistui oikein kauniisti (hehheh, kun joskus myöhemmin luen tätä ja muistelen tätä "kaunista polkkatukkaa", saatan naurahtaa muutaman kerran…). Jakojen tekeminen tuli helposti, hius totteli ja kampakin putosi vain kerran! Jee. Kyllä musta tulee vielä ihan hyvä maailman paras kampaaja!

Kello lähestyy taas uhkaavasti puoltayötä, ja huomaan olevani taas viimeisenä hereillä. Ärsyttää, kun tuntuu että vuorokaudesta loppuu tunnit kesken. Pitäis tehdä miljoona asiaa, listan kärkikastiin kuuluu tällä hetkellä imuroiminen. Joka on muuten ihan perseestä. Voiko joku tulla meille siivoamaan? Mä en ehdi :D 


(kuva täältä

Tää vielä tähän muistuttamaan meitä kaikkia. Veikkaan että tulee monille ihan tarpeeseen! 

tiistai 28. tammikuuta 2014

99% unicorn


Kaikki, joille Saara Sarvaksen termit on yhtään tuttuja, tietää mitä tää meinaa. Huomenna on värjäyspäivä. Jee!

Eilinen "asiakas" pelastu eilen täpärästi parturoinnilta, mutta I'll be waiting, kuulemma tulevat ensiviikolla uudelleen. Ihan hyvä sinänsä niin, saatiin vasta tänään noi meidän uudet vaihto eikunsiis kampauspäät, ja päästiin oikein kunnolla treenailemaan hiustenleikkausta. Aikasemmin oltiin lähinnä tehty parhaamme mukaan jotain miesten perusleikkauksen tapaista joihinkin sellaisiin päihin, joita sai käyttää ja joissa oli jäljellä edes vähän jotain leikattavaa, heh. Tulee siis varmaan vähän parempi lopputulos, ja ehkä se saksia pitelevä käsikin on vähän vakaampi, kun tiedän mitä teen. Lämmöllä edelleen muistelen n. kuukauden takaista episodia, kun leikkasin pikkuveljeni takaraivoon ihan mojovan kolon KONEELLA. Sitähän ei sitten oikein pelastanut mikään muu kuin aika… 

Huomenna on varmaankin sitten luvassa about miljoona kuvaa mun uudesta hattaratukasta. Jos ei, niin tiedätte että jotain on mennyt pahasti päin prinkkalaa...

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

näin aluksi

Hiljaa hyvä tulee, ja niin edespäin. Pari viikkoa sitten kaivoin tämän vanhan blogitekeleen esiin netin syövereistä, ja pistin koko homman uusiksi. Tarkoituksena oli alkaa bloggaamaan jo ensimmäisen koulupäivän tunnelmista, mutta toisin kävi - puolustaudun selittelen hitauttani sillä, että siinä missä ennen ehdin nököttää tietokoneen äärellä juuri niin kauan kuin huvitti, nykytilanne on vähän erilainen :D



Sivupalkissa lukeekin jo pieni kuvaus minusta, mutta itse ainakin tykkään uusiin blogeihin törmätessäni, jos ensimmäisessä merkinnässä vähän avataan sitä, kuka siellä ruudun toisella puolella oikein höpöttää. Itse olen siis 22-vuotias (tai no ihan kohta 23-vuotias) nuori äiti ja kampaajaopiskelija. Tamperelainen, ja lähes paljasjalkainen (kerran eksyin hetkeksi aikaa Nokian puolelle). Elämää vilkastuttaa 1-vuotias tytär, ja ihan kiva mieskin on tullut pari vuotta sitten pyydystettyä! Aloitin opiskelun Hiusmuotoilukoulu GloHairissa nyt tammikuun alussa, ja näiden kahden viikon jäljiltä voin sanoa ainakin sen, että oma ala on vihdoinkin löytynyt. Koulupäivät on toki pitkiä, ja näin äiti-ihmisenä huomaan, että se ei-niin-tervetullut huono omatunto jäytää jatkuvasti takaraivossa, koska eikös minun pitäisi olla kotona lapsen kanssa vielä pari vuotta? Kasvaako tyttäreni nyt kieroon, kun hän joutuu viettämään niin paljon aikaa erossa äidistään? Mitä jos minun valintani opiskella nyt kostautuu sitten tulevaisuudessa? Jääkö traumoja? Mitä jos, mitä jos mitä jos? Oma äitini onneksi "lohdutti" minua sanomalla, että tämä olo ei helpota ikinä, ja samat kysymykset vaivaavat vielä silloinkin, kun lapsi on jo teini ja sillä on omia menoja… Hehheh. No joo.



Arjen tasapainoilun lomassa yritän ehtiä käymään salilla, koska olisi ihan kivaa saada se vuosi sitten alkanut kesäkunnon metsästys päätökseen. Kun on jatkuvassa menossa viisi päivää viikossa, on tämä harrastus jäänyt ehkä vähän taka-alalle, mutta satunnaisesti blogissa saattaa törmätä urheiluaiheisiin juttuihin. Ehkä. Tatuointijuttuja täältä tulee löytymään myös, koska minulla on "muutama" keskeneräinen projekti meneillään,  ja varsin kunnianhimoisia suunnitelmia ihoni varalle!

 


Pyrin kuitenkin siihen, että blogi sisältäisi ensisijaisesti hiuksiin ja opiskeluuni liittyviä juttuja, ja lapsi-sali-tatuointilöpinät olisivat vain mukavia täytejuttuja niiden lomassa. En siis halua tituleerata blogiani lifestyleblogiksi, vaan hiusblogiksi, ehkä jonkinlaiseksi oppimispäiväkirjaksi ja kampausniksinurkaksi :)







Näihin kuviin, näihin tunnelmiin - huomenna lupasin leikata kaverin poikaystävän hiukset, ja vähän jännittää että täytyykö parturoinnin lopuksi nostaa kädet pystyyn ja vetää herralle millin siili. Onneksi hiukset on kuitenkin uusiutuva luonnonvara, eiks niin? Ja onneks mulla on niin uskaliaita kavereita, että ne uskaltaa istua tämmösen raakileen penkkiin :D